pasipulkkinen

Elämän tarkoitus.

Elämän tarkoituksen kolme tasoa.

Dawkinsin maailman innoittamana:

http://areena.yle.fi/tv/1979250


Elämän tarkoituksen vanha muoto on kulttuurillisien arvojen toteuttaminen. Se sisältää kaikki ne yhteisön arvot, jotka koetaan hyviksi ja hyväksyttäviksi: yhteisöllisyys, koulutus, työ, parisuhde, perhe, lapsien kasvatus hyviksi kansalaisiksi ja lopulta arvokas vanhuus kohti kuolemaa. Tämä on se kulttuurievoluution tuottama yhteisöllinen järjestelmä joka jäi voittajana eloon vuosituhantisessa yhteisöjen kilpailussa. Siinä on ne elementit, jotka tarvitaan taistelussa resursseista. Voittajien yhteisö pitää olla suuri, taitava ja hyvin organisoitunut. Perhearvot kannustavat ihmisiä pariutumaan ja saamaan lapsia ja siten kasvattamaan yhteisön kokoa. Koulutuksen ja työn kautta yhteisö voimistuu ja toimii tehokkaasti. Perhearvot ja moraalistandardit kahlitsevat ihmisien tarpeita juuri sen verran että yhteisöllinen eheys säilyy ja yhteisö pysyy vahvana. Uskonnolliset arvot samoin kuin seksuaalisuuden kontrollointi tukevat yhteisön organisoitumista ja pitävät sitä vakaana.

Vanha uskonnollissävytteinen ajatus elämän tarkoituksesta on täynnä myyttejä, mutta se tekee yhteisöstä vahvan. Se on kulttuurievoluution voittaja tällä hetkellä.

Uudempi elämän tarkoituksen muoto on vapauden korostaminen. Samalla kun olemme siirtyneet yltäkylläiseen elämään, on uudelle sukupolvelle tullut mahdolliseksi kyseenalaistaa vanhat kulttuurilliset arvot. ”Vanhat arvot” tuntuvat aina kahlehtivan uutta sukupolvea, eikä ”vanhojen arvojen” puolustaminen loogisilla argumenteilla ole helppoa. ”Vanhojen arvojen” merkitys tulee esille vain koko yhteisön dynamiikassa - toiminnassa kun yhteisön on kriisissä ja niukkuuden oloissa. 

Yltäkylläinen elämä on tuonut mukanaan mahdollisuuksia joita ei koskaan ennen ole ollut. Lisääntynyt vapaa-aika on antanut ihmiselle mahdollisuuden katsoa elämäänsä ja sen suuntaa. Kun elämän edellytyksien haalimiseen ei ole tarvinnut käyttää koko hereillä olo aikaa on tullut myös tarve etsiä lisää sisältöä elämään. Uusien mahdollisuuksien olemassaolo on saanut ihmisen kyseenalaistamaan ”vanhojen arvojen” ”kahlitsevan” kulttuurin. Ihmiset ovat alkaneet määritellä ”elämän tarkoitusta” yksilöllisistä lähtökohdista – ”elämäni tarkoitus”. Ulkoista käyttäytymistä ohjaavaa painetta vastustetaan korostamalla omien yksilöllisien valintojen oikeutusta. ”Minun haluistani” on tullut yhä tärkeämpiä. 

Toki ei ihminen voi valinnoissaan ohittaa omia geneettisiä tai kulttuurillisia ominaisuuksiaan.

Vapauden ideologian kestävyyttä on kuitenkin syytä epäillä. ”Minun yksilöllinen elämäni tarkoitus” merkitsee usein haluja ja tekoja joita on ”vanhassa arvojen” kulttuurissa pyritty kontrolloimaan. Seksuaalinen kontrolli, säästäväisyys, yhteisölliset valinnat ym. ”arvot” eivät sovi vapauden ideologiaan. Seksuaalinen vapautuminen on loogisesti ajatellen positiivinen ilmiö ainakin nykyään. ”Vanhassa kulttuurissa” seksuaalisuuden kontrollointi oli kuitenkin tärkeässä roolissa yhteisön eheyttäjänä. Vapaa seksi olisi murtanut yhteisön sisällä vallitsevaa luottamusta ja luottamushan teki yhteisön vahvaksi.  Säästäväisyys ei myöskään näy vapauden ideologiassa. Yksilöllistä ”elämän tarkoitusta” toteuttaessaan ihminen usein täyttää sosiaalisia tarpeitaan kulutuksella. Sosiaalista statusta esitetään kulutuksen kautta niin pukeutumisessa, asumisessa, liikkumisessa ym. Vapauden ideologian äärimmäisissä muodoissa vastustetaan itse yhteisön perusrakenteita. Valtion olemassaolo nähdään yksilöä rajoittavana tekijänä. Rakenteiden ylläpitoon käytetyt resurssit, ”rahat”, halutaan yksilön käyttöön. 

Jos yksilölliset valinnat olisivat aina ”oikeita”, herää kysymys: mitä jos kaikki tekisivät vain yksilöllisiä valintoja? Tällöin yhteisön hajoaminen ei olisi vain mahdollinen vaan todennäköinen. 

Jos maailma olisi aidosti yltäkylläinen eli resurssit olisivat äärettömät, olisi kaikilla myös mahdollisuus pyrkiä omaan yksilölliseen ”elämän tarkoitukseen”. Valitettavasti resurssit rajoittuvat käytännössä tälle planeetalle, joten niiden kontrolloitu käyttö on selviytymisen edellytys.

Tästä pääsemmekin ”elämän tarkoituksen” kolmannelle tasolle. ”Vanhat arvot” voidaan nähdä edustavan jotain uskonnollista mielikuvaa ja kulttuurievoluution alkuaikoja ”elämän tarkoituksesta”. Vapauden ideologian voidaan nähdä edustavan jollain tasolla loogista, mutta samalla esiyhteisöllistä mielikuvaa ”elämän tarkoituksesta”.  Kolmas taso, joka on ”tulevien sukupolvien selviytyminen”, voidaan nähdä ”tieteellisenä” mielikuvana ”elämän tarkoituksesta”.

Jos tieteen voidaan katsoa antavan mitään vastauksia kysymykseen ”elämän tarkoituksesta”, on se elämän pyrkimys selviytyä. Ainut varmasti kaikkea elämää yhdistävä ominaisuus on pyrkimys selviytyä. Luonnossa on vain evoluution voittajia. Häviäjät jäävät geologisiin kerrostumiin.

Jos osaisimme ottaa ”elämän tarkoitukseksemme” tulevien sukupolvien selviytymisen, toteuttaisimme evoluution voittajien strategiaa omalla tasollamme. Meillä on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet nähdä tulevaisuuteen suhteessa muihin luontokappaleisiin. Miksi meidän pitäisi jäädä geologisiin kerrostumiin jos meillä on mahdollisuus valjastaa fysikaalisen maailman resurssit kestävällä tavalla suojelemaan tulevia sukupolvia.

Tulevien sukupolvien selviytyminen ”elämän tarkoituksena” ei tarkoita itsemme uhraamista tulevien sukupolvien tähden, vaan se tarkoittaa priorisointia. Meidän on ymmärrettävä erottaa tärkeät asia merkityksettömistä. Tulevien sukupolvien kannalta tärkeät asia on oltava kontrollin alla, mutta vähemmän tärkeät asiat olkoot ihmisten vapaassa valinnassa. Ihmisen seksuaaliset, sosiaaliset, luovat ym. tarpeet olkoot heille vapaat, kunhan niiden toteuttamisessa ei tuhota tulevien sukupolvien mahdollisuuksia.

Tärkeitä asioita ovat tietenkin tämän planeetan tila ja resurssit. Samalla kun ilmaston muutoksen uhkaa on tutkittava ja kontrolloitava on meidän säästettävä uusiutumattomia resursseja tulevaisuuteen, ihan vaikka varmuuden vuoksi. Tieteen on pyrittävä äärimmäisyyksiin. Fuusiovoiman valjastaminen on pitkälle kantavissa tulevaisuuden skenaarioissa aivan keskeinen. Samoin ihmispopulaation koon hallinta tulee väistämättä vastaan.

Tämä ”tieteellinen elämän tarkoitus” sisältää elementtejä niin ”vanhojen arvojen” kuin vapauden ideologian ”elämän tarkoituksesta”. ”Vanhoissa arvoissa” korostuu yksilön toiminta yhteisön jäsenenä ja yhteisön pysyminen koossa. Yhteisön olemassaolo on tärkeää tulevaisuudessakin. Ilman yhteisöä ei ole mitään järjestelmällistä kehitystä millään tasolla. Vapauden ideologia tuo mukanaan muutoksen jota tarvitaan tulevaisuudessa. Kun ymmärryksemme fysikaalisen maailman toiminnasta ja ihmisyydestä lisääntyy, vähenee tarve kontrolloida ihmisen käyttäytymistä jäykkien myyttien ja moraalikoodien kautta - voimme luopua ”vanhoista arvoista” ilman että murramme yhteisöllisyyden. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Tämä on helppo: elämän tarkoitus on palvella ruotsinkielisiä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Pohdiskellut samoja asioita aika pitkään. Oikeastaan jonkinlainen "heureka" tuli siinä vaiheessa kun ymmärsin Maslow'n kolmiota tuijotellessa kääntää sen ylösalaisin ja jättää tekstit jokseenkin vanhoissa muodoissaan paikoilleen.

Silloin heräsivät kysymykset: Entä, jos ajattelisimme kollektiivisemmin suoda mahdollisimman monen saavuttaa minimiponnistuksin perustarpeensa, yhteisen hyväksynnän ja lopulta maksimoida vapauden etsiä omaa hyvinvointiaan? Mistä minun olisi luovuttava yhteiseksi hyväksi, jotta käyttäisin vastuullisesti omaa vapauttani ja voisin pyrkiä henkiseen kasvuun ja tasapainoon? Karsia siis olematon tekeminen minimiin ja korvata se olennaisella, millä on hyvin vähän tekemistä monen teollisella aikakaudella järkevänä pidetyn asian kanssa.

Tästä näkökulmasta vastaukset muuttuvat aika absoluuttisiksi makrotasolla; 1) meidän on luovuttava näännyttävään kilpailuun perustuvasta talousjärjestelmästä, 2) meidän on siirryttävä alueelliseen strategiseen suunnitteluun ja lähidemokratiaan, 3) meidän on muodostettava käsitys oman alueemme ekologisesta taseesta ja pyrittävä kasvattamaan tätä tasetta tuhoamisen sijaan (tämäkin on kiistatta ristiriidassa talouskasvun kanssa) ja 4) meidän on hyväksyttävä erilaisuus, mutta voimme suvaita sitä vain tapauskohtaisesti tiettyihin rajoihin saakka (siksi eri yhteisöissä noudatetaan eri sääntöjä, edes Suomi ei mahdu arvoiltaan samaan muottiin. Miksei sitä sitten jaeta toiminnallisiin muotteihin?)

Muutakin makroa varmaan tuli pyöritellyksi, mutta nämä nyt pulpahtivat enempää miettimättä. Toinen asia sitten on, että kovin moni ei ole toistaiseksi "kotonaan" tällaisilla ajatuksen tasoilla. Edellyttää luopumista liian monesta opitusta asiasta yhtä aikaa.

Käyttäjän bisi59 kuva
Dennis Holm

Terve,

Elämän tarkoitus - jokainen voi muodostaa omansa

Minun elämäni tarkoitus on pitää hauskaa :)

Ohjenuorana: Pyrin olemaan toisia kohtaan, kuten toivon toisten olevan minua kohtaan.

Hauskaa on monenlaista; tutkiminen, pohdinta, lasten/nuorten kanssa jutustelu, lumityöt, halonhakkuu, pienoismallit, jätteiden lajittelu, loikoilu, pyykkinen viikkailu, kokkaaminen jne...

Helppoa!

-Peace

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Voitaisiin palata asiaan siinä vaiheessa kun angsti iskee ... kun oivallat.

Käyttäjän bisi59 kuva
Dennis Holm

Terve,

Angsti on iskenyt jo pari-kolme kertaa, jokskus kun kuvittelin että elämässä olisi tarkoitus olla jotain "tärkeätä". Enää ei tarvitse agstailla.

Sitäpaitsi, elämä on kontrastia. Silloin tällöin, kun ikävä (agnsti) sattuu kohdalle, niin se antaa referenssitason, että tietää milloin on asiat hyvin ja elämä mukavaa.

Pidetään vain huolta niistä hauskoista asioista, ikäviä on turha murehtia, ikävät pitää kyllä huolen (ja tulevat) itsestään.

-Rauhaa

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Poliittiseen inttämiseen kyllästyneenä Pasi Pulkkisen kirjoitus ja aihe tuntuu keitaalta.

Pasin kirjoitus on hyvää pohdiskelua, se antaa viritelmiä. Mutta viritelmät tuntuvat kaipaavan ja houkuttavan jatkopohdintoihin vähintäänkin omassa mielessä.

Dennis Holmin pari kommenttia edellä ovat hyviä. "Hauskuus" ja sen konkretisointi Denniksen tavoin ovat arkisen tason hyviä vastauksia.

Sitten tuo angsti. Angsti "antaa referenssitason että tietää milloin asiat ovat hyvin". Hieno ajatus. Elämässä ja arjessa itse kukin kohtaa traagisuutta, surua, ahdistusta, harmia. Mutta ellei tuota koskaan olisi, niin mitä silloin olisi hyvä olo? Traagisuus ja hyvä, ikään kuin toistensa edellytykset? Mutta tragiikan kohtaaminen voi joskus olla (liian) vaikeaa?

Ilmari Pietilä

Minusta näyttää siltä että tässä kirjoituksessa esitetty näkemys on pohjimmiltaan luonnontieteellinen. Tarkoitan, että se pohjautuu niihin havaintoihin, joita voimme tehdä luonnosta. Jos ymmärsin oikein, tässä esitetään eräänlainen ihmiskunnalle yhteinen tavoite, joka on vapaa kaikenlaisista ideologioista ja kulttuurisesti värittyneistä moraalisista näkemyksistä: Meidän tulisi pyrkiä ihmisen jatkuvuuteen.

Tässä on minun mielestäni hienosti oivallettu yhteisön merkitys ihmislajin elämänmuodon olennaisena osana. Tosiseikka, joka ainakin Dawkinsilta jää huomaamatta tuon dokumentin perusteella. Ajatus, että yhteisö antaa edellytykset yksilölle, on aivan perustavan laatuinen oivallus, jota ilman tällaiset kirjoitukset jäisivät vain ainutlaatuista vapauttaan kaipaavien insinöörien ja kauppatieteilijöiden haihatteluksi.

Tässä esitetyn ajatuksen juoksun ei kuitenkaan pitäisi loppua vain tulevien sukupolvien materiaalisten tarpeiden tyydyttämisen tasolle. Kun puhutaan "resurssien" turvaamisesta tulevaisuudessa, niin käsitän sen ensisijaisesti kvantitatiivisena käsitteenä. Kuinka sitten turvattaisiin tulevien sukupolvien kvalitatiiviset resurssit ja kuka nuo laadun standardit määrittelee?

Uskoakseni pelkkä tulevien sukupolvien selviytyminen ei riitä. Mikäli hyväksymme tavoitteeksi tulevaisuuden ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseen nykyhetkessä, pitäisi ehkä puhua ennemminkin tulevien sukupolvien kehittymisen mahdollisuuksien turvaamisesta. Tällä tarkoitan sitä, että tunnistetaan ne tekijät nykyhetkessä, jotka mahdollistavat parhaan mahdollisen inhimillisen ajattelun ja pyritään määrätietoisesti vahvistamaan näitä tekijöitä mahdollistavia rakenteita.

Nähdäkseni kyseessä ei ole vain jonkin tietyn tason ylläpitäminen, vaan ennemminkin jonkinlainen sipulimalli, jossa kerros kerrokselta kasvatetaan inhimillisen ajattelun laatua. Ongelmana vain ovat ristiriitaiset käsitykset laadun käsitteestä.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Juuri niin. Jokaisella tulevalla sukupolvella on todennäköisesti "laadullisesti" paremmat resurssit pyrkiä mihinkä tahansa päämäärään paitsi jos me syömme aineelliset resurssit ja hajoitamme yhteisön vakauden. Akuutti hätä on perusrakenteissa.

Toimituksen poiminnat